Sveitsi 14-23.7.2006

Name:
Location: Finland

Thursday, August 03, 2006

Su 23.7.2006 Kotimatka

Aamulla kello soi puoli viideltä ja ylösnousu oli reipas. Eväät matkaan ja tavaroiden kanssa reippailemaan Zermattin halki juna-asemalle. Svante ja Johankin ehtivät kanssamme vielä samaan 5.30 lähtevään junaan, jolla yhdessä matkasimme Vispin asemalle saakka. Matkaseura tosin oli aika hiljaista...


Vispissä Johan ja Svante jatkoivat toiseen suuntaan ja me vaihdoimme Geneveen vievään junaan. Aamupäivä sujui mukavasti nukkuen ja Genevessä olo oli jo varsin pirteä. Paluumatkalla lennotkin onnistuivat sujuvasti ilman turhia viivästyksiä tai muita ongelmia.


Kööpenhaminassa jouduimme odottelemaan jatkoyhteyttä muutaman tunnin, mutta sekin aika meni sukkelasti syöden ja kauppoja kierrellen. Aika pitkästi oli matkustusta takana kun vihdoin olimme puoli kymmenen aikaan Hauholla Simoa hakemassa.

La 22.7.2006 Sunnegga - the delightful day

Viimeinenkin kisa-aamu valkeni aurinkoisena, mutta vielä ennen seitsemää oli aika viileää. Emme jaksaneet olla hämmästelemättä edelleen, miten Matterhorn oli näyttänyt koko huippunsa meille jokaisena päivänä! Emmekä hämmästelleet turhaan, sillä jonkin tiedon mukaan Matterhorn on pilvistä vapaana keskimäärin parina päivänä viikossa. Nyt säät olivat todella suosineet meitä koko viikon!


En tiedä miten ihana päivä suunnistuksellisesti oli, mutta muuten meillä ainakin oli ihan hauskaa. Koska lähdöt olivat kaikilla jo ennen yhdeksää, pääsimme suunnistamaan viileässä. Koska lähtö oli jälleen yli 300 metriä korkeammalla kuin maali, se tiesi sitä että radalla kivikkoisia alamäkiä riitti. Koska Terhillä oli nilkkakin aika arka, niin kävelyksi meni. DAK-sarjan (DA-lyhyt) loppuun riitti vielä kunnolla ylämäkeä ja niin jyrkkää alamäkeä, että pelotti tulla alas. Sellaista ei ole vielä Suomessa vastaan tullutkaan. Mikko säästyi alamäeltä, mutta pummeilta ei ihan kuitenkaan.


Viimeisen kisan jälkeen päivä olikin vasta aluillaan. Tuntui hassulta istuskella kisan jälkeen kisakeskuksessa ja todeta, että kello oli vasta kymmenen! Muu Orientin väki kiiruhti luovuttamaan ja tyhjentämään huoneistojaan, mutta meillähän oli vielä yksi yö jäljellä eikä siten kiirettä minnekään. Svanten ja Johanin kanssa istuskelimme, uimme ja nautimme kesäpäivästä kavereiden kanssa, kunnes lähdimme takaisin Zermattiin.




Paluumatkan varrella törmäsimme vihdoin lähietäisyydeltä suloisiin lampaisiin, joita olimme katselleet vuoristossa kauempaa pitkin viikkoa.

Aika mielenkiintoinen oli kulku tähän viimeiseenkin osakilpailuun. Tällä kerralla ei kuitenkaan matkailtu vaijereiden varassa ilmassa, vaan "turvallisesti" vuoren sisässä. Juna tuntui kuitenkin 45 asteen nousukulmineen enemmänkin hissiltä kuin junalta ja matkakin taittui varsin vauhdikkaasti!

Kämpillä söimme vähän välipalaa ja ennen kuin lähdimme katsomaan palkintojen jakoa, joka viimeisenä päivänä oli poikkeuksellisesti jo iltapäivällä. Päivä oli varmaankin viikon lämpimin ja aurinko paistoi todella polttavasti. Terhikin huomasi polttaneensa selkänsä viikon aikana suunnistuspaidan läpi! Rusketusraidat selässä olivat hienot :)

Illalla suuntasimme nelisin jälleen GramPi´siin ribseille. Brittitarjoilija muisti meidät edellisestä päivästä ja taisi tulla tästä kerrasta meillekin aika ikimuistoinen ravintolaruokailu. Hauskaa meillä ainakin oli! Ennen alakertaan siirtymistä olikin sitten pakko saada vielä yhteiskuva meistä ja "hullusta brittinaisesta", kuten hän itse asian ilmaisi.


Päivän videon katselun jälkeen oli vielä vähän aikaa ennen Last Night Partya. Meno Vernissage-discossa oli varsin hiljaista siinä vaiheessa kun siellä piipahdimme. Svante ja Johan lähtivät viemään Svanten ostamia tuliaisia kämpille ja me menimme Alpin Centeriin katsomaan SOW-videoiden parhaita paloja viikon varrelta. Sen jälkeen alkoi väsy painaa silmiä jo sen verran, että päätimme suunnata nukkumaan. Aamulla olisi herätyskin jo ennen viittä. Svante ja Johan sen sijaan jaksoivat kiemurrella discossa pikkutunneille saakka.

Pe 21.7.2006 Zermatt - the touristy day

Viidennen kisapäivän aamuna oli hauska herätä ja katsoa keittiön ikkunasta terassin kulmalla juoksevia suunnistajia. Edellisenä iltana oltiin nähty muutama rasti tämän päivän korttelisuunnistuksesta, mutta emme arvanneet että niitä näkyi terassiltamme peräti 5!

Siinä sitten ryhdyttiin tutkailemaan, että sattuisiko jokin näistä rasteista olemaan myös meidän tulevalla radalla ja kerrankin oli etukäteen jaetuista rastimääritteistä hyötyä!
Pari rastia oli siis selvillä jo ennen kuin ryhdyimme edes aamupalaa syömään.



Kisa oli hauska ja vauhdikas. Pidemmät radat aloittivat kaupungin laidalta ja nousuakin kertyi melkoisesti. Terhi selvisi käytännössä pelkällä korttelisuunnistuksella, mutta sekään ei Zermattissa ollut ihan sitä mihin Suomessa olemme tottuneet. Vauhtia, turisteja ja mielenkiintoisia rastipisteitä riitti. Kisa sujui Terhin osalta erinomaisesti, kunnes radan loppupuolella oli Terhin vuoro taittaa nilkkansa. Siinä sitten arpoessa, että jatkaako radan loppuun vai keskeyttääkö, meni aikaa ja tuli samalla yksi kolmen minuutin pummikin. Siihen kariutui sitten sekin kisa. Ehdottomasti viikon paras suoritus olisi tullut tästä, mutta lopulta oltiin sitten ihan niillä samoilla sijoilla kuin kaikkina muinakin päivinä.


Hauska kisa, jonka jälkeen Terhi ehti vielä omalle terassille Mikon suoriutumista seuraamaan.




Kisan jälkeen olikin sitten päivä vapaata, kun matkustamiseen ei mennyt aikaa ja kisakin oli vain vajaan puolen tunnin mittainen.

Iltapäivä meni Tour de Francen ja shoppailun merkeissä. Saimme myös seuraksemme uusia asukkaita - Svante ja Johan muuttivat tavaransa jo meille ja tulevat viimeiseksi yöksi itsekin.

Illalla kävimme herkuttelemassa GramPi´s ravintolassa Street partysta tutuilla ribseillä ja viihdyttämässä itseämme hauskalla brittitarjoilijalla. Ruuan jälkeen siirryimme ravintolan alakertaan, jo lähes kantapöytäämme katsomaan päivän kisavideota.

Wednesday, August 02, 2006

To 20.7.2006 Schwarzsee - the breathtaking day

Neljännen osakilpailun alla ei hissimatkailu enää pelottanut yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta mukavasti se mahasta otti silti. Upea aurinkoinen päivä avautui jälleen Matterhorn-maisemineen, kun matkasimme Schwarzseehen.


Luvassa oli jälleen avointa alppiniittyä, kivikkoa ja paljon korkeuseroja. Osa porukasta alkoi jo hiiltyä helpohkoon suunnistamiseen, jossa pääasiana oli, kuka jaksaa kilometrin mäen nopeimmin.

Rankkaa siis oli ja vaikka alppimaisemat olivatkin viikon katselun aikana jo hieman hohtoaan himmentäneet, olivat maisemat Matterhornin juurella päivän nimen mukaisesti henkeäsalpaavat. Suurin hämmästyksen kohteemme olikin, miten Matterhorn oli ollut "avoin" joka päivä, eivätkä pilvet olleet peittäneet sitä kuin aivan muutamaksi hetkeksi.

Aivan putkeen ei tämä päivä mennyt. Mikko nyrjäytti nilkkansa, mutta sitkeästi maaliin tultiin silti.


Illalla mentiin palkintojen jaon jälkeen koko porukalla fondue-patojen äärelle. Vaikka etukäteen vähän epäilimmekin, että mahtaako maha täyttyä pelkällä leivällä ja juustokastikkeella, niin saimme todeta, että kyllä niilläkin nälkä lähtee!

Ke 19.7. välipäivä

Välipäivänä huilailtiin, shoppailtiin ja nautiskeltiin.
Iltapäivällä tehtiin pieni vaelluslenkki lähimaisemissa ja oli hauskaa huomata miten Zermattin rinteiltä näkyi melkein kaikkien päivien kisamaastoihin - aika korkealla suunnistettiin! Mukavia alppimaisemia ja -taloja nähtiin matkan varrella myös.




Iltapäivällä bongattiin jälleen kerran hotellin hevosvaunut ja vihdoinkin Zermattin läpi aamuin illoin kulkevat vuohet.



Illalla suunnattiin Svanten ja Johanin kanssa ihmettelemään paikallista, kerran kuussa järjestettävää street partya - ja hieno juttuhan se oli.



Hyvää seuraa, ruokaa, juomaa, musiikkia ja tunnelmaa olisi riittänyt varmasti aamun pikkutunneille saakka, mutta koska seuraavana aamuna olivat taas kisat edessä, piti ennen puolta yötä lähteä nukkumaan.

Ti 18.7. Tockener Steg - the icy day

Edellisenä päivänä Zermattiin kävellessämme katselimme hiljaisesti yläilmoihin keinuvia hissejä ja perhosia alkoi pesiytyä vatsaan. Kolmannen päivän kisa-aamuna taisikin enemmän pelottaa kisapaikalle selviytyminen kuin itse kisa!


Hurjaltahan siellä ilmassa tuntui killua, mutta hengissä selvittiin ja maisemat kilpailukeskuksesta kohti Matterhornia olivat häikäisevät eikä maastokaan pahaa ollut. Päinvastoin, kartalla oli kaksi täysin erilaista aluetta, joilla oli sekä mukavaa että vaativaa suunnistaa. Etenkin maaston länsiosa oli melkoista syheröä.


Kisan jälkeen alkoivat korkeudet houkuttaa ja saimme lopulta Mikonkin korkeanpaikankammoineen houkuteltua ylös Klein Matterhornille 3885metriin.

Matka oli tässäkin retkessä se pelottavin osuus. Isolla hissillä noustiin lähes pystysuoraa Kleinin seinää ylös liki neljään tuhanteen metriin.
Mutta ylhäällä siinsivätkin tasaiset, lumiset maisemat, joissa ei kenelläkään ollut enää mitään hätää. Paitsi Johanilla, jonka paha olo tosin johtui enemmän kisan rasituksista kuin korkeista paikoista.

Kävimme piipahtamassa myös jäätikön sisään rakennetussa tunnelissa katselemassa jääveistoksia. Se olikin ainoa paikka koko matkan aikana missä alkoi tuntua siltä, että on päästävä äkkiä pois ennen kuin happi loppuu. Muutoin korkeilla paikoilla suunnistamisenkaan kanssa ei ollut mitään isompia ongelmia.


Paluumatkalla Zermattiin oli jo kaikilla hymy herkässä, mutta siitä huolimatta osa joukosta valloitti isommassa hississä ikkunapaikkojen sijasta keskilattian.


Retkemme jälkeen ehdimme pikaisesti käydä suihkussa ja syömässä ennen perinteistä palkintojenjakoa, missä tälläkin kerralla pääsimme hurraamaan Simosaksen Otolle.
Palkintojenjaon jälkeen suuntasimme koko Orientin joukolla Simosasten ja Höglundien majoituspaikkaan maistelemaan sveitsiläistä suklaata ja muita herkkuja. Rattoisasti siinä ilta vierähtikin ja saimme ihailla Zermattin valoja.

Friday, July 28, 2006

Ma 17.7. Grüensee - the charming day

Sunnuntain tapaan lähdimme junalla kilpailukeskukseen, tällä kerralla tosin jäimme jo suurinpiirtein puolimatkaan siitä, missä edellisenä päivänä olimme käyneet. Toisen osakilpailun maisemat saattoivat olla hurmaavia, kuten päivän otsikossa luvattiin, jos niitä vain olisi jyrkissä rinteissä uskaltanut pysähtyä katselemaan.

Jos ensimmäisenä päivänä tultiin kisassa pelkkää alamäkeä, niin toisena päivänä riitti myös kiivettävää. Tosin Terhinkin 3,2 kilometrin radan165 metrin noususumma oli vasta alkulämmittelyä siihen mitä loppuviikosta oli luvassa.



Jottei olisi jäänyt päivä pelkiksi ylämäiksi kävelimme parin tunnin matkan Riffelapista takaisin Zermattiin. Mutkittelevaa vuoristopolkua olisi varmasti ollut ihan mukava reippailla alamäkeen, jos jalat eivät valmiiksi olisi olleet tosi kipeät.


Zermattissa nähtii pätevän näköisiä kulkuneuvojakin.

Ja illalla suunnattiin taas urheilukeskukseen palkintojen jakoon, tällä kerralla pokkaamassa nähtiin Otto!