Su 16.7.2006 Gornegrat - the heavenly day
Taivaalliseksi päiväksi kutsuivat järjestäjät ensimmäistä osakilpailua.
Aamulla taivas olikin kirkas, kun sullouduimme muiden suunnistajien kanssa täpötäyteen junaan, jonka oli määrä kuljettaa meidän kilpailukeskukseen n. 2600 metrin korkeuteen.
Rautatien jyrkkyys ja korkeus kutittelivat mukavasti mahan pohjassa, mutta kiskojen hammasrattaat vaikuttivat kyllä aika päteviltä. Tasaisesti ja hiljaisesti juna puksuttelikin Riffelbergin asemalle, missä kilpailukeskus sijaitsi.
Riffelbergistä lähdettiin vielä junalla ylöspäin kohti lähtöä, joka sijaitsi Gornegratissa 2910 metrissä. Harvoin on näin mahtavia maisemia ollut lähtöviitoituksen varrella, kuin ne jäätiköt ja lumihuippuiset vuoret!
Kisa olikin sitten pelkkää alamäkeä. Lampaiden ja japanilaisten turistien kanssa kirmailtiin pitkin alppirinteitä. Alkumatka oli hyvinkin kivikkoista, mutta radan loppupuolella juostiin kauniita alppiniittyjä pitkin.
Spekulointien jälkeen paluumatkalla uskalsi jo katsella maisemiakin, eikä rautatien korkeus ja kiertely vuoren reunamia pitkin tuntunut enää ollenkaan hullummalta.
Illalla suunnattiin Zermattin urheilukeskukseen hurraamaan toiseksi sijoittuneelle Kurrelle. Ja päätettiin, että siellä tavataan joka ilta!
Aamulla taivas olikin kirkas, kun sullouduimme muiden suunnistajien kanssa täpötäyteen junaan, jonka oli määrä kuljettaa meidän kilpailukeskukseen n. 2600 metrin korkeuteen.
Rautatien jyrkkyys ja korkeus kutittelivat mukavasti mahan pohjassa, mutta kiskojen hammasrattaat vaikuttivat kyllä aika päteviltä. Tasaisesti ja hiljaisesti juna puksuttelikin Riffelbergin asemalle, missä kilpailukeskus sijaitsi.
Riffelbergistä lähdettiin vielä junalla ylöspäin kohti lähtöä, joka sijaitsi Gornegratissa 2910 metrissä. Harvoin on näin mahtavia maisemia ollut lähtöviitoituksen varrella, kuin ne jäätiköt ja lumihuippuiset vuoret!
Kisa olikin sitten pelkkää alamäkeä. Lampaiden ja japanilaisten turistien kanssa kirmailtiin pitkin alppirinteitä. Alkumatka oli hyvinkin kivikkoista, mutta radan loppupuolella juostiin kauniita alppiniittyjä pitkin.
Spekulointien jälkeen paluumatkalla uskalsi jo katsella maisemiakin, eikä rautatien korkeus ja kiertely vuoren reunamia pitkin tuntunut enää ollenkaan hullummalta.
Illalla suunnattiin Zermattin urheilukeskukseen hurraamaan toiseksi sijoittuneelle Kurrelle. Ja päätettiin, että siellä tavataan joka ilta!
posted by Terhi | 1:41 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home