La 22.7.2006 Sunnegga - the delightful day
Viimeinenkin kisa-aamu valkeni aurinkoisena, mutta vielä ennen seitsemää oli aika viileää. Emme jaksaneet olla hämmästelemättä edelleen, miten Matterhorn oli näyttänyt koko huippunsa meille jokaisena päivänä! Emmekä hämmästelleet turhaan, sillä jonkin tiedon mukaan Matterhorn on pilvistä vapaana keskimäärin parina päivänä viikossa. Nyt säät olivat todella suosineet meitä koko viikon!
En tiedä miten ihana päivä suunnistuksellisesti oli, mutta muuten meillä ainakin oli ihan hauskaa. Koska lähdöt olivat kaikilla jo ennen yhdeksää, pääsimme suunnistamaan viileässä. Koska lähtö oli jälleen yli 300 metriä korkeammalla kuin maali, se tiesi sitä että radalla kivikkoisia alamäkiä riitti. Koska Terhillä oli nilkkakin aika arka, niin kävelyksi meni. DAK-sarjan (DA-lyhyt) loppuun riitti vielä kunnolla ylämäkeä ja niin jyrkkää alamäkeä, että pelotti tulla alas. Sellaista ei ole vielä Suomessa vastaan tullutkaan. Mikko säästyi alamäeltä, mutta pummeilta ei ihan kuitenkaan.
Viimeisen kisan jälkeen päivä olikin vasta aluillaan. Tuntui hassulta istuskella kisan jälkeen kisakeskuksessa ja todeta, että kello oli vasta kymmenen! Muu Orientin väki kiiruhti luovuttamaan ja tyhjentämään huoneistojaan, mutta meillähän oli vielä yksi yö jäljellä eikä siten kiirettä minnekään. Svanten ja Johanin kanssa istuskelimme, uimme ja nautimme kesäpäivästä kavereiden kanssa, kunnes lähdimme takaisin Zermattiin.
Paluumatkan varrella törmäsimme vihdoin lähietäisyydeltä suloisiin lampaisiin, joita olimme katselleet vuoristossa kauempaa pitkin viikkoa.
Aika mielenkiintoinen oli kulku tähän viimeiseenkin osakilpailuun. Tällä kerralla ei kuitenkaan matkailtu vaijereiden varassa ilmassa, vaan "turvallisesti" vuoren sisässä. Juna tuntui kuitenkin 45 asteen nousukulmineen enemmänkin hissiltä kuin junalta ja matkakin taittui varsin vauhdikkaasti!
Kämpillä söimme vähän välipalaa ja ennen kuin lähdimme katsomaan palkintojen jakoa, joka viimeisenä päivänä oli poikkeuksellisesti jo iltapäivällä. Päivä oli varmaankin viikon lämpimin ja aurinko paistoi todella polttavasti. Terhikin huomasi polttaneensa selkänsä viikon aikana suunnistuspaidan läpi! Rusketusraidat selässä olivat hienot :)
Illalla suuntasimme nelisin jälleen GramPi´siin ribseille. Brittitarjoilija muisti meidät edellisestä päivästä ja taisi tulla tästä kerrasta meillekin aika ikimuistoinen ravintolaruokailu. Hauskaa meillä ainakin oli! Ennen alakertaan siirtymistä olikin sitten pakko saada vielä yhteiskuva meistä ja "hullusta brittinaisesta", kuten hän itse asian ilmaisi.
Päivän videon katselun jälkeen oli vielä vähän aikaa ennen Last Night Partya. Meno Vernissage-discossa oli varsin hiljaista siinä vaiheessa kun siellä piipahdimme. Svante ja Johan lähtivät viemään Svanten ostamia tuliaisia kämpille ja me menimme Alpin Centeriin katsomaan SOW-videoiden parhaita paloja viikon varrelta. Sen jälkeen alkoi väsy painaa silmiä jo sen verran, että päätimme suunnata nukkumaan. Aamulla olisi herätyskin jo ennen viittä. Svante ja Johan sen sijaan jaksoivat kiemurrella discossa pikkutunneille saakka.
En tiedä miten ihana päivä suunnistuksellisesti oli, mutta muuten meillä ainakin oli ihan hauskaa. Koska lähdöt olivat kaikilla jo ennen yhdeksää, pääsimme suunnistamaan viileässä. Koska lähtö oli jälleen yli 300 metriä korkeammalla kuin maali, se tiesi sitä että radalla kivikkoisia alamäkiä riitti. Koska Terhillä oli nilkkakin aika arka, niin kävelyksi meni. DAK-sarjan (DA-lyhyt) loppuun riitti vielä kunnolla ylämäkeä ja niin jyrkkää alamäkeä, että pelotti tulla alas. Sellaista ei ole vielä Suomessa vastaan tullutkaan. Mikko säästyi alamäeltä, mutta pummeilta ei ihan kuitenkaan.
Viimeisen kisan jälkeen päivä olikin vasta aluillaan. Tuntui hassulta istuskella kisan jälkeen kisakeskuksessa ja todeta, että kello oli vasta kymmenen! Muu Orientin väki kiiruhti luovuttamaan ja tyhjentämään huoneistojaan, mutta meillähän oli vielä yksi yö jäljellä eikä siten kiirettä minnekään. Svanten ja Johanin kanssa istuskelimme, uimme ja nautimme kesäpäivästä kavereiden kanssa, kunnes lähdimme takaisin Zermattiin.
Paluumatkan varrella törmäsimme vihdoin lähietäisyydeltä suloisiin lampaisiin, joita olimme katselleet vuoristossa kauempaa pitkin viikkoa.
Aika mielenkiintoinen oli kulku tähän viimeiseenkin osakilpailuun. Tällä kerralla ei kuitenkaan matkailtu vaijereiden varassa ilmassa, vaan "turvallisesti" vuoren sisässä. Juna tuntui kuitenkin 45 asteen nousukulmineen enemmänkin hissiltä kuin junalta ja matkakin taittui varsin vauhdikkaasti!
Kämpillä söimme vähän välipalaa ja ennen kuin lähdimme katsomaan palkintojen jakoa, joka viimeisenä päivänä oli poikkeuksellisesti jo iltapäivällä. Päivä oli varmaankin viikon lämpimin ja aurinko paistoi todella polttavasti. Terhikin huomasi polttaneensa selkänsä viikon aikana suunnistuspaidan läpi! Rusketusraidat selässä olivat hienot :)
Illalla suuntasimme nelisin jälleen GramPi´siin ribseille. Brittitarjoilija muisti meidät edellisestä päivästä ja taisi tulla tästä kerrasta meillekin aika ikimuistoinen ravintolaruokailu. Hauskaa meillä ainakin oli! Ennen alakertaan siirtymistä olikin sitten pakko saada vielä yhteiskuva meistä ja "hullusta brittinaisesta", kuten hän itse asian ilmaisi.
Päivän videon katselun jälkeen oli vielä vähän aikaa ennen Last Night Partya. Meno Vernissage-discossa oli varsin hiljaista siinä vaiheessa kun siellä piipahdimme. Svante ja Johan lähtivät viemään Svanten ostamia tuliaisia kämpille ja me menimme Alpin Centeriin katsomaan SOW-videoiden parhaita paloja viikon varrelta. Sen jälkeen alkoi väsy painaa silmiä jo sen verran, että päätimme suunnata nukkumaan. Aamulla olisi herätyskin jo ennen viittä. Svante ja Johan sen sijaan jaksoivat kiemurrella discossa pikkutunneille saakka.
posted by Terhi | 11:22 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home